Blogi

Kompassi kasvun kartalle.

Präkkärillä pohdittuja: Kuuletko vai kuunteletko?

Vilka THYstäväsi on tullut käymään luonasi. Hänellä on huolia, ja hän kaipaa ajatuksilleen kuuntelijaa. Istutte alas, ystäväsi aloittaa puhumisen, ja sinä toimit kuuntelijana. Osallistut vuorovaikutustilanteeseen lähinnä aika-ajoin nyökkäillen ja voivotellen ymmärtäväisesti, ystäväsi huolia et kuitenkaan koe mitenkään kovin vakavina.

Katseesi hakeutuu ikkunaan ja ulos, on aurinkoinen sää, harvinaisen kirkas ja tyyni syyspäivä.  Kirkas valo tulvii sisään isosta olohuoneen ikkunasta, vähän jopa häikäisee silmiä. Sininen taivas ja luonnonvalo tuovat mieleesi viime kesän, kesäloman ja ihanan leppoisat päivät hiekkarannalla, jotka vietit uiden ja löhöillen. Toivot mielessäsi, että ensi kesä on vähintäänkin yhtä aurinkoinen ja lämmin kuin edellinen. Pitäisikin aloittaa jo lomasuunnitelmien teko, miettiä minne mennä, milloin, ja varata majoitukset jo hyvissä ajoin. Varaslähtö kesään tekisi myös hyvää, kenties pääsiäisviikonloppu Keski-Euroopassa tai ehkä Lontoossa, talvi kun on niin pitkä, synkkä ja pimeä. Ja ne talven paukkupakkaset ja lumimyrskyt ovat pian taas täällä, ihan puistattaa jo pelkkä ajatuskin siitä bussin odottelusta, joka tuntuu loputtomalta seisoessa siellä pysäkillä kylmän tuiskun armoilla…

Jonkin ajan kuluttua havahdut mietteistäsi, on kulunut ehkä minuutti, kaksi tai kymmenen, ja keskittymisesi on ollut aivan toisaalla kuin tässä hetkessä ja ystäväsi tukijana. Ohi korvien meni varmasti kaikkea hyvin tärkeää. No, kenties selviät tästä tilanteesta kyselemällä uusintoja juuri kerrotusta ja osoitat näin aktiivisuuttasi ystävääsi ja tämän jakamia huolia kohtaan. Valitettavasti ystäväsi melko varmasti aisti jo mielesi matkailut ja veti omat johtopäätöksensä siitä, kuinka paljon hänestä ja hänen huolistaan välität. Onneksi ystäväsi tuntee sinut, ja tietää, että mielesi on nopea liikkeissään ja että sinullakin on yhtä jos toista mielessä omassa kiireisessä arjessasi. Tilanne voisi olla kuitenkin toinen uuden tuttavuuden kanssa, joka tämän, kenties torjuvaksi mielletyn kuuntelukäyttäytymisesi perusteella, ei tule jakamaan mietteitään kanssasi enää toista kertaa. Hänelle saattaisi jäädä tunne, ettei sinua voisi vähempää kiinnostaa hänen kokemansa huolet.

Läsnä oleva kuunteleminen on taitolaji, jonka hallitsee jokainen tietoisella keskittymisellä. Kaikki, joilla on kuuloaisti kunnossa, osaavat varmasti käyttää korviaan kuulemiseen – aktiivinen ja tiedostettu kuunteleminen onkin sitten ihan toinen juttu.

Kuulemisessa ja kuuntelemisessa on havaittu olevan neljä tasoa, joista ensimmäinen on esimerkkitilanteen kaltaista kuulemista, eli pelkkien ääniaaltojen vastaanottamista, jossa kuulet kyllä keskustelutoverisi puheen, mutta mielessäsi käyt läpi ihan muita asioita. Yhtä lailla voit myös samanaikaisesti tehdä jotain, ja puheensorina on vain taustaääntä. Toinen taso on kuuntelemista, jossa käsittelet kaikki kuulemasi asiat omien kokemustesi perusteella ja etsit yhtymäkohtia omiin muistoihisi. Kun ystäväsi puhuu töykeästä anopistaan, mietit omaa anoppiasi ja tämän tylyä asennetta tuottamiasi loistavia ideoita kohtaan. Mielen liikkeistäsi huolimatta pystyt kuitenkin seuraamaan ystäväsi kertomaa, joutumatta omien ajatustesi vietäväksi. Tällä tasolla kuunteleminen on arkipäiväistä ja useissa tilanteissa aivan riittävää, mutta asian tai keskustelun luonteesta riippuen, vastaanottaja saattaa odottaa sinulta syvempää kuuntelemisen tasoa.

Kolmannessa tasossa kuuntelija ei enää vertaile kuulemaansa omaan elämäänsä tai kokemuksiinsa, mutta suodattaa siitä olennaisen informaation ja vetää näiden perusteella oman kantansa ja tulkintansa asiasta. Neljäs kuuntelemisen taso on syvää, tyhjällä päällä kuuntelemista. Tyhjäksi pään saa, kun vaimentaa sisäisen puheen ja tietoisesti keskittyy vain kuuntelemaan mitä toinen sanoo. Itse huomaan, että jos haluan vain keskittyä kuuntelemaan toista, en voi katsoa tätä silmiin. Katseen kohdistaminen esimerkiksi seinään tai lattiaan toimii kohdallani paremmin, vaikkakaan se ei varmasti kuunneltavan näkökulmasta vaikuta kovin avoimelta eleeltä vuorovaikutustilanteessa.

Ensimmäisen, toisen ja kolmannen tason kuuleminen ja kuunteleminen aiheuttavat paljon arkipäivän väärinymmärryksiä, sillä tietoa ei yksinkertaisesti vastaanoteta tiedostetusti, tai se tulkitaan väärin kulkeutuessaan valikoivien suodattimien läpi. Toki väärinymmärryksiä voi käydä myös tyhjän pään tilanteessa, koska kaikkihan me ymmärrämme sanat, eleet ja ilmeet omalla tavallamme, omalta kartaltamme käsin. Aina ei kuitenkaan vain jaksa, ehdi tai pysty keskittymään tyhjällä päällä kuuntelemiseen, sillä se todella vaatii energiaa ja aikaa. Olisiko siis kaikkien kannalta paras ratkaisu itse tiedostaen tunnistaa, millä tasolla tässä nyt tällä hetkellä kuunnellaan, ja kertoa se vuorovaikutustilanteessa olevalle toiselle osapuolelle? Tarkemmin ajatellen ei sekään ehkä kuitenkaan toimisi, sillä vuorovaikutus menee jo vähän liian monimutkaiseksi kyseisellä kaavalla, ja kuuntelemisen tasotkin voivat muuttua keskustelutilanteen aikana useita kertoja.

Itsen ja oman kuuntelemisen tason tunnistamiseen kannattaa kuitenkin uhrata hetki jos toinenkin. Tietoisesti kuuntelemalla voit osoittaa ystävällesi läsnäoloasi ja luoda syvempiä kontakteja uusien ja jo olemassa olevien tuttavuuksien kanssa.  Saatat kenties jopa välttää pieniä ja suurempia konflikteja, joita väärinymmärrykset helposti aiheuttavat työ- ja siviilielämässä.

Avaa siis korvasi ja tyhjennä pääsi toimiessasi kuuntelijana, sillä toivot varmasti vastaavaa tietoista ja aktiivista informaation vastaanottoa myös heiltä, joille itse kerrot omia iloja ja murheitasi.

Kirjoittajana True Heartsin assistentti Vilka, joka aloitti NLP Practitioner-koulutuksessa elokuussa 2013. 

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!