Blogi

Kompassi kasvun kartalle.

Präkkärillä pohdittuja: Tietoista ja tiedostamatonta ankkurointia

Vilka THTunnistat varmasti tilanteen, jossa jokin tuoksu, ääni, maku tai tietynlainen kosketus on tuonut silmänräpäyksessä mieleesi jonkun henkilön tai tilanteen. Kokemus voi olla positiivinen tai negatiivinen, vuosien tai vuosikymmenten takaa, silti se on hyvin kirkas noustessaan mieleesi. Jännittävintä näissä aistimusten aikaansaamissa tunnetiloissa tai mielikuvissa on, että olit luultavasti ehtinyt unohtaa koko kokemuksen tai henkilön jo aikaa sitten, ja niin se asia tai ihminen silti piirtyy mieleesi kun koet tähän liittyvän aistikokemuksen.

Toisinaan aistimus aikaansaa kehossasi vain oudon olon, eikä sitä oikein osaa yhdistää mihinkään, silti ääni tai tuoksu tuntuu niin tutulta. Aina aistimusta ei edes tiedosta, ja yhtäkkiä mielesi valtaa vain haikea olo, silloin olet luultavasti kokenut aistin, jonka mielesi liittää automaattisesti suruun. Saattaahan olla että joskus mieli suojelee tietoisuutta jättämällä jotkut asiat ja niiden synnyttämät oivallukset puolitiehen. Hyvä niin.

Laulut jäävät helposti mieleemme muistuttamaan erilaisista tilanteista. Suvivirren kuultua palaan itse aina mielessäni ala-asteen juhlasaliin, kevätjuhlan jännittyneeseen ilmapiiriin, jossa odotukset kohta koittavasta vapaudesta ja alkavasta kesälomasta ovat kutkuttavia. Vielä nykyisinkin laulu saa jopa vatsanpohjaani pienen kihelmöivän olon vuosia sitten koetusta jännityksen tunteesta. Myös tuoksut ovat voimakkaita ajatuksen lennättäjiä; aidon nahkatakin tuoksu kiidättää ajatukseni parin kesän taakse, jolloin vietin muutamia iltoja yhden nuoren miehen kainalossa, tämän nahkaiseen takkiin painautuen. Nahkaliikkeet ovatkin sen kesän jälkeen saaneet ajatukseni täysin muualle kuin pelkkään takin tai vyön hankintaan… Myös erilaiset makukokemukset toimivat varsin tehokkaasti, sillä esimerkiksi syödessäni tuoreita kotimaisia mansikoita, en voi välttyä ajattelematta lapsuuden kesäreissuja mummini luona, jossa mansikoita sai napsia niin paljon kuin vatsa veti. Makuihin kietoutuneita lapsuusajan muistoja löytyy yllättävän paljon myös karkkihyllyltä, muun muassa merkkareista ja Fazerin parhaat- pussista!

Tätä ihmeellistä tunne-aisti-yhdistelmäketjua kutsutaan NLP:ssä ankkuroimiseksi. Olen siis tiedostamattani liittänyt, eli ankkuroinut kokemukseni aistittavaan tuoksuun, ääneen, makuun tai kosketukseen, ja näin mieleni palaa kokemukseen yhä uudelleen kokiessani saman aistimuksen. Suurin osa ankkureista syntyy juurikin tiedostamattamme ja salaa. Mielestäni jopa salakavalasti, varsinkin kun kyseessä on vähemmän mieluinen kokemus tai henkilö, jota en välttämättä halua saada mieleesi aina vain uudestaan ja uudestaan altistuessasi aistimukselle.

Oletko koskaan ajatellut, että näitä ankkureita voi asentaa myös tietoisesti? Voit esimerkiksi asentaa kämmenen selkään pisteen, jota painamalla saat itsellesi lisää itsevarmuutta haastavaan tilanteeseen tai sinnikkyyttä jatkaa lenkkiä, vaikka askel painaa ja tekisi mieli jo kääntyä kotiin. Ankkurina voi olla myös joku kappale, joka saa sinulle tilanteen vaatiman fiiliksen tai vaihtoehtoisesti sana, jota mielessäsi toistamalla voit hakea tarvittavia voimavaroja sanaan liitetystä mielikuvasta. Ankkurin asentamiseen tarvitaan siis vain vahva mielikuva tunteineen ja mahdollisesti väreineen ja kuvineen sekä helposti toteutettava liike tai ääni, jolla muistijäljen saa palautettua mieleen tarpeen tullen.

Kuulostaa jokseenkin hullulta, mutta ihmeellistä kyllä, se toimii. Esimerkkinä tästä ovat urheilijat, jotka toistuvasti tekevät saman liikkeen lähtiessään tekemään suoritusta. Liikkeeseen on voitu tietoisesti luoda mielikuvien tai aiempien onnistumisten kautta yhteys voimaan ja keskittymiseen, johon urheilija palaa kaivatessaan näitä ominaisuuksia haasteensa edessä. Voi olla niinkin, että urheilija ei itsekään tiedosta tekevänsä liikettä, mutta vaikutus on silti sama. Kyse on siinä, että keho muistaa, ja kuten aistien lennähdyksissä on huomattu, mieli on ihmeellinen.

En tiedä miten tämä tunne-aisti-yhdistelmäketju tieteellisestä näkökulmasta selittyy. NLP Practitioner-koulutuksen kuluessa alan kuitenkin pikkuhiljaa havaitsemaan, että aivoihimme mahtuu toistaan erikoisempia asioita. Toisaalta on hauskaa ja virkistävää, että mielemme tuottaa meille jatkuvasti viihdykettä ja yllätyksiä erilaisten aistimusten kautta, sillä useat lapsuuden (ja vähän vanhemmuudenkin) hauskat kokemukset jäisivät muuten täysin unholaan. Mukavaksi näitä aistien tuomia aivoituksia ei voi sanoa silloin, kun radiosta pärähtää soimaan se ”meidän biisi”, palauttaen mieleen vuosia sitten koetun eron, menneisyyteen haudatut tunteet ja sydänsurujen aiheuttaman kivun.

Onneksi NLP:ssä tunnetaan myös menetelmä ankkureiden luhistamiseksi, eli poistamiseksi.

Kirjoittajana True Heartsin assistentti Vilka, joka aloitti NLP Practitioner-koulutuksessa elokuussa 2013. 

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!