Blogi

Aito kasvu alkaa sydämestä

Elämäntapamuutos on identiteetin kehittämisprojekti

shutterstock_225164824

Muutosmatka on sukellus sisimpään.

Reilu vuosi sitten päätin etten aloita enää yhtään muutosprojektia, joissa asiakkaallani ei ole vakaata aikomusta muuttaa muuta kuin tapoja. Mittani on tullut täyteen tyhjistä lupauksista, joissa vakuutellaan tapojen ja tottumusten muuttuvan, ”kunhan vaan nyt saa itseä niskasta kiinni!”.

Mitä syvemmälle olen sielunopissa eli psykologiassa sukeltanut, sitä kirkkaammin olen alkanut nähdä ensin veden pinnalle ja sen jälkeen pohjan syvyyteen. Pinnalla tarkoitan tapoja ja tottumuksia ja syvyydellä käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä.

NLP –opinnot ovat herättäneet minut näkemään vaikuttimet, motiivit, jotka käyttäytymisen taustalla ovat. Ne ovat myös opettaneet sukeltamaan asiakkaan kanssa pinnasta kohti pohjaa.

Ja kuten aina alussa, veden paine on tottumattomalle niin kova, että kääntöpiste on jo metrin parin syvyydessä. Mutta kun harjoitellaan ja totutellaan, niin kappas vaan, keskimääräisilläkin taidoilla päästään neljään metriin.

 Käyttäytyminen on aina (vain) lopputulos!

Käyttäytyminen on aina vain lopputulos. Emme kuitenkaan voi aloittaa lopputuloksesta. Emme edes puolivälistä. On aloitettava lähtöpisteestä, mikäli halua saada aikaan vaikuttavia ja kestäviä muutoksia.

On nähtävä pinnan tasolta veden syvyyteen, aina pohjaan saakka. On kuitenkin niin, että mitä sameampaa vesi on, sitä kirkkaampia laseja tarvitsemme. Toistuvat epäonnistumiset, ehdollistumat ja triggerit ovat samentaneet muutosmeren. Samea vesi saa epäilemään sukeltamisen tarvetta. Jos kuitenkin uskaltaisimme sukeltaa samean veden läpi, odottaa pohjalla Pandoran lipas.

Ja kuten Pandoran lippaan tarina kertoo, avaamalla kiehtovan lippaan, sen taika häviää. Niin käy myös muutoksessa. Kun syvyyteen päästään ja meillä on rohkeutta kohdata kivet ja karikot, tutut, itseä lähellä olevat asiat tulevat tärkeämmiksi. Löydämme näin ollen omat arvomme.

Identiteetti ja arvot ovat kuin pohjassa oleva ankkuri. Tavat ja rutiinit ovat ankkuriköyden päässä olevia erisävyisiä poijuja. Poijut liikkuvat veden pinnalla tuulen ja virtauksen mukaan, mutta aina lopulta, poiju palaa arvojen ja identiteetin läheisyyteen.

Niinpä meidän kannattaa aloittaa muutos tarttumalla ankkuriin, ei poijuun.

Kirkkaampia muutoslaseja on tarjolla tänä keväänä alkavissa NLPT –koulutuksissa. Ja jos kynnys koulutukseen tuntuu toistaiseksi liian korkealta, niin tervetuloa kuulemaan meitä maksuttomiin NLPT –introihin.

Terveisin,

Lasse

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!