Blogi

Aito kasvu alkaa sydämestä

Läsnäolon voima

Viime kesänä vietin pari viikkoa miesystäväni ja hänen lastensa kanssa mökillä. Miehelläni on paljon sosiaalisia sukulaisia ja lapsilla serkkuja, joten vilskettä ja vilinää riitti. Loma oli ihana ja samalla väsyttävä. Loman jälkeen huomasin ärtyväni miesystäväni tyttäreen yhä useammin ja useammin ja ratkaisin asian vetäytymällä kirjan taakse ja vältin katsomasta lasta. Poissa silmistä, poissa mielessä, näin kuvittelin. Vaan panokset kovenivat.

Lapsi ei aina osaa ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan

Ruokapöydässä lapsi marmatti, äänensävy oli tiuskiva ja mun pinna kiristyi kiristymistään. Tuijotin lautastani ja ruoan jälkeen nappasin jälleen kirjan käteeni. Huokaisin helpotuksesta, kun tyttö meni yläkertaan omaan huoneeseensa. Istuin rappusilla lukemassa, kun yläkerrasta alkoi kuulua nuoren neidin kimotusta.  Kuuntelin, kun nuori kolisteli, paukutteli, valitti ja kiukutteli huoneensa sisustuksesta ja vaatteistaan. Istuin, kuuntelin ja mietin. ”Onpa hemmetin kiukkuinen penska”, ” Yhtään en jaksaisi kuunnella”, ”Mikähän sitä risoo?”, ”Pieni ihminen ja niin moni ulkoinen asia harmittaa”.

Jos se olisi musta kiinni…

Jatkoin pohtimista ja mieleeni tuli ajatus, että lapsi ei ehkä osaa muulla tavalla sanoittaa sisäistä tunnettaan ja pahaa mieltään, kuin kohdistamalla sen konkreettisiin, ulkoisiin asioihin. Olen oppinut katsomaan peiliin ja jälleen kerran esitin itselleni kysymyksen: ”Jos mä olen jotenkin osaltani ollut vaikuttamassa lapsen pahaan mieleen, niin mitä mä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä?” Tajusin siinä silmän räpäyksessä, että kontaktin katkaiseminen, katsekontaktin välttely ja hiljaisuus tuntuvat kenestä tahansa pahalta.

Läsnäolon ja tunneyhteyden merkitys

Oivalluksestani huolimatta väsymykseni ei kadonnut, joten kerroin ajatukseni miesystävälleni ja kysyin, jaksaisiko hän olla läsnä tyttärelleen. Hän jaksoi. Mies kiipesi yläkertaan ja muutaman minuutin kuluttua tyttären valittava ja kiukkuinen äänensävy oli muuttunut hyväntuuliseksi sirkutukseksi. Myöhemmin pyysin lapselta anteeksi käytöstäni ja sanoitin, että mun käytös tuntui varmasti tosi kurjalta. Lapsi antoi anteeksi, jälleen kerran ja nykyään osaan sanoittaa omaa väsymystäni ja sitä, kuinka kauan jaksan olla kontaktissa ja milloin tarvitsen lepoaikaa.

Aikuisellakin on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi

Me ihmiset kaipaamme yhteyttä toisiin ja haluamme tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Kun ajatukseni ja huomioni on somessa, kirjan tarinassa tai työasioissa, huomioni ei ole tässä hetkessä, ihmisissä, jotka ovat kanssani samassa tilassa eikä itsessäni, omassa olossani. Tämä saa meidät etääntymään sillä hetkellä läheisistämme ja itsestämme.

Kun emme ole läsnä kumppanillemme, lapsillemme, ystäville, he reagoivat tähän, vaikkeivät osaisikaan sanoittaa, omia tunteitaan ja tarpeitaan. Tapoja reagoida on monia. Joku vetäytyy itsekin somen maailmaan, toinen voi olla ärtyisä tietämättä itsekään syytä, kolmas saattaa puhua papattaa taukoamatta.

Sanoita olotilaasi ja tarpeitasi ääneen

Sanoittamisen taidon olen oppinut itseäni vanhemmalta ja viisaammalta kouluttajakollegaltani ja olen huomannut, että omia ajatuksia ja fiiliksiä kannattaa sanottaa myös aikuisille… hekään kun eivät osaa lukea ajatuksia.

Lapsille voin kertoa, että jaksan kuunnella 5 minuuttia, sitten lepään ja jatketaan jutustelua taas myöhemmin. Kumppanille voin kertoa, että mieli askartelee vielä työjutuissa ja lupaan olla hänelle läsnä viimeistään yhteisellä aterialla. Tämä on toiminut.

Harjoitus tekee mestarin

Tietoinen läsnäolo, aistiminen, hetkessä eläminen ilman odotuksia ja tarinoita, itsensä ja toisen ihmisen kohtaaminen on voimaannuttavaa. Se voi olla myös epämukavaa ja jopa pelottavaa, jos edellisestä kerrasta on pitkä aika. Itse ajattelen, että tästä löytyy avain tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen. Kannattaa kokeilla.

Blogin kirjoittaja, Tuula Masalin, on oman elämänsä Pikku Myy matkalla kohti oman elämänsä Dalai Lamaa ja kirjoittaa blogeja liittyen NLP:hen ja arjen pieniin oivalluksiin. Tuula soveltaa NLP:tä intohimolla itseensä ja elämäänsä ja kymmenessä vuodessa on tapahtunut huikea sisäinen muutos. Titteleillä koreillessaan Tuula kertoo olevansa NLP Trainer, Social Panorama Consultant, Certified Business Coach, suggesto-ohjaaja sekä työyhteisövalmentaja ja -sovittelija sekä kuumat, parantavat kädet omaava koulutettu hieroja. Tuula on ansioitunut mentaalivalmennuksen saralla sekä on kehittänyt ystävänsä, kollegansa ja nykytietämyksen mukaan myös kaukaisen serkkunsa Anne Talvitien kanssa Mental Sport valmentajakoulutuksen, joka järjestetään Hämeenlinnassa.

Tutustu koulutuksiimme täältä.

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!