Blogi

Aito kasvu alkaa sydämestä

Miksi emme motivoidu?

Tällä viikolla juttelimme erään ryhmän kanssa motivoitumisesta. Usealla ryhmäläisellä oli sanojensa mukaan ongelmia motivaation kanssa. Kiusallista tilanteessa, jossa kokee, ettei motivaatiota ole, on se että ihminen määrittää itsensä tilanteeseen nähden motivoitumattomaksi. Se itsessään on jo motivaation syntymistä rajoittava tekijä. Tilanteelle voi kuitenkin tehdä paljon. Listasin seuraavaan muutaman ryhmävalmennuksessa käymämme asian motivoitumiseen liittyen.

Emme totta puhuen arvosta tavoitettamme tarpeeksi

Henkilökohtaiset arvot kertovat siitä, mikä meille on sisäisesti tärkeää ja merkityksellistä. Teemme valintoja pääsääntöisesti henkilökohtaisten arvojemme perusteella. Toimimme pääsääntöisesti siten, että saamme sisäisen palkkion valitusta tekemisestä. Arvojen mukainen toiminta antaa sisäisen tyydytyksen tunteen ja siksi toimimme arvojen mukaan joko tiedostaen arvomme tai olemalla tiedostamatta.

Mistä tiedämme, arvostammeko terveellisiä elämäntapoja riittävässä määrin? Ajatuksistamme sekä teoistamme. Mikäli useimmiten käy niin, että muut asiat menevät hyvinvointiponnisteluiden edelle, arvostat muita asioita enemmän kuin liikuntaa. Tällöin tyypillisesti ajatellaan, että ”olisi tärkeää liikkua ja syödä terveellisesti” tai ”sitku minulla on aikaa liikunnalle”.

Asiat, jotka ovat meille tärkeitä, eivät odota huomista. Tärkeiden arvojen suhteen laitetaan töpinäksi jo tänään.

On vaikea synnyttää vahvaa motivaatiota liikuntaan, mikäli meillä ei ole kykyä tunnistaa arvojamme. Olemme yllättävän tietämättömiä omista arvoistamme. Vai pystytkö sinä listaamaan puolessa minuutissa 4 tärkeintä arvoa?

Ajattelemme haitallisesti

Emme motivoidu liikkumaan tai ruokailemaan terveellisemmin, ennen kuin olemme ajatelleet terveellisiä tottumuksia sellaisella tavalla, joka herättää motivaation.

Kun ajattelet tilanteita, jolloin olet todella motivoitunut liikkumaan ja toisaalta hetkiä, jolloin motivaatiosi on kyntänyt pohjamudissa, mikä on ollut ratkaisevasti toisin?

Väitän, että olet suhtautunut liikuntaan eritavalla silloin kun motivaatiosi laahaa. Tunnistan tässä itsenikin aika ajoin. Kun en ole motivoitunut jostakin asiasta, huomaan rajoittavani motivaation syntymistä omilla ajatusmalleilla, esimerkiksi seuraavasti:

”en ole kiinnostunut siivoamaan!”. Tai: ”Nyt ei kiinnosta yhtään!”.

Molemmat edellä mainitut ovat sisäistä toteamista, joka ensinnäkin pois sulkee mahdollisuuden motivoitua tässä hetkessä ja toisaalta on hyvin ehdotonta ajattelua. Molemmat lauseethan ovat päätöksiä olla motivoitumatta. Onpa yllätys, etten tälläisten ajatusten jälkeen löydä itseäni imurin varresta.

Millaista olisi, jos ajattelisin aiemman sijaan vaikka seuraavasti:

”juuri nyt ei tunnu kiinnostavalta siivota, mutta olisiko se mahdollista, että minua kiinnostaisi edes vähän enemmän?” Tai: ”mikä kaikki olisi toisin, kun olen saanut siivouksen päätökseen?”

Kannattaa ajatella, mitä ja miten kannattaa ajatella!

Emme käytä koko kapasiteettiamme

Tämän tästä törmää tarinoihin, jossa ihminen tai ryhmä ihmisiä ovat pelastuneet hädästä ällistyttävällä tavalla. Tarinan sankareista on kuin ihmeen kaupalla löytynyt supervoimia, joiden ansioista tarina päättyy onnellisesti.

Mitäpä luulet, onko supervoimat ilmestyneet jostakin tyhjästä? No, eipä tietenkään. Ihmisellä on piilossa olevia, kätkettyjä voimavaroja, joiden avulla meidän on mahdollisuus selättää isotkin vastoinkäymiset. Miksi emme sitten käytä sisäisiä supervoimia esimerkiksi itsemme motivoimiseen?

Koska ne ovat tietoiselta mieleltämme kätkössä.

Arjesta selviytymiseen riittää, että ajelemme pintakaasulla ja samalla ohitamme mahdollisuutemme käyttää todellista potentiaaliamme. Todellinen potentiaali piilee ei-tietoisella tasolla, mielen syvärakenteessa. Harhaisesti luulemme, että meidän potentiaali ja kyvyt ovat tietoisen mielen ja ajattelun varassa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että ei-tietoinen mieli käsittelee joka minuutti lähteestä riippuen 200 000 – 600 000 kertaa enemmän tietoa kuin tietoinen mielemme. Tästä syystä koemme joskus, että haluaisimme todella saada jotakin aikaan, mutta ”jokin” vastustaa tekemistämme. Se ”jokin” löytyy ei-tietoiselta tasolta. Ja se “jokin” on mahdollista kaivaa esiin.

Mitä yhteistä on taidolla motivoitua ja olla motivoitunutta?

Ainakin yksi keskeinen tekijä on kokemuksen rakenteellisuus. Kokemukseen liittyvät ajatukset, tunteet, mielikuvat ja lauseet ovat meille useimmiten vain peräkkäin olevia sanoja tai outoja tunteita, joihin emme koe saavamme kunnolla kontaktia. Emme myöskään välttämättä tiedä niistä sen enempää. Kuitenkin, jos haluamme motivoitua meidän olisi syytä olla tietoisia, kuinka motivoitumisen kokemus rakennetaan.

Dia1

NLP:ssä on monia eri menetelmiä, jolla yksilölliseen motivoitumisen kokemukseen päästään käsiksi ja kokemus voidaan ottaa käyttöön, kun sille on tarve.

On ihan erilaista lähestyä motivoimista yksilön kokemuksellisesta motivaation rakenteesta käsin, kuin yrittää erilaisilla liikunnallisilla tai ravitsemuksellisilla ohjeilla saada ihminen toimimaan niiden mukaan.

Motivoivaa viikkoa Sinulle!

T: Lasse

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!