Blogi

Aito kasvu alkaa sydämestä

Pää edellä!

Nimeni on Kasperi Pöntinen. Olen ammatiltani valmentaja ja vapaa-ajallani pikajuoksija. Nlp-koulutukseltani olen Master Practitioner. Nlp:hen tutustuin noin puolitoista vuotta sitten ja ihastuin siihen heti aika tavalla. Tai oikeastaan aluksi ihastuin Reettaan ja hänen taitoihinsa käydessäni hänellä yksityiskoutsauksessa ja sen jälkeen koulutuksissa aloin tajuamaan, mikä on koko homman juoni.

Se miksi tässä nyt lyhyttä tarinaani kerron, on koska onnistuin viime kesänä. Se mitä haluan sanoa, on ettei onnistuminen ole koskaan mustavalkoista ja se muodostuu useista osatekijöistä.

Mun kohdalla onnistumisesta puhutaan, kun aloitetaan kilpailukausi 100 metrillä loistaviin tuuliin Sipoossa aikaan 11,14 heinäkuun alussa ja se päätetään 0,14 sekunnin ennätysparannukseen, lähes tyvenessä Karhulan illassa elokuun lopulla aikaan 10,73.

Minkä itse näen yksittäisenä isoimpana tekijänä tuohon onnistumiseen on henkisen hyvinvoinnin lisääntyminen ja mun kohdalla voisin puhua kolmesta tekijästä

1. Urheilun ulkopuolisen elämän mielekkyys
2. Henkisen valmennuksen työkalupakin omaaminen ja käyttäminen
3. Kokemuksen merkitys

Urheilun ulkopuolisen elämän tärkeyden mä opin ymmärtämään vuonna 2013. Edellinen kausi oli ollut erittäin onnistunut, joten odotukset ja panostus uuteen kauteen olivat suuret. Aika pitkälti koko homma kuitenkin mureni käsiin, kun kesäkuun alussa jalkaterästä löydettiin rasitusmurtuma, jota sitten saatiinkin parannella pitkään. Tuohon aikaan jokainen päätös tehtiin urheilun ehdoilla. Sen lisäksi jokainen muun elämän osa-alueen huomiotta jättäminen tehtiin samaan asiaan vedoten: urheilu kantaa kun siinä onnistuu. Mutta kun ei onnistu.

Olin siis kesän alussa tilanteessa, jossa mulla ei ollut juurikaan rahaa, ei työtä, ei parisuhdetta ja olin kaiken lisäksi antanut koulun luisua käsistä, koska ei millään ollut väliä jos urheilussa onnistuu.

Ainoa jälkeenpäin mieleen nouseva kuva tuosta kesästä on kun istun vanhan asuntomme sohvalla ilman paitaa viskilasi ja kitara sylissä. Kuva on sävyltään tunkkaisen punasävytteinen, enkä näytä liiemmin tyytyväiseltä omaan elämääni.

Syksyn tullessa tilanne ja jalka alkoivat parantua, mutta mikään ei varsinaisesti vielä muuttunut. Ensimmäinen kokemus pohjalla olosta oli kuitenkin saatu ja sitä kokemusta osattiin hyödyntää jatkossa.

Seuraavana keväänä kroppa löi jälleen vastaan harjoittelulle ja kesää lähestyttäessä tilanne ei taaskaan ollut toivotunlainen. Aiemmasta viisastuneena samanlaista halvaantumista ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kun pohjalta jälleen itseni löysin, oli oikeaan suuntaan lähtemiseen tarvittavat palaset jo mukana. Toipuminen syksyyn 2014 oli näin nopeampaa ja pikkuhiljaa itselle alkoi kirkastua, mikä olisi oikeasti merkityksellistä. Aloin keräämään ympärilleni asioita, jotka veivät painetta pois urheilulta ja kohdistivat huomiota myös muualle. Osa-aikainen kevyt työ, onnelliset ihmissuhteet ja onnistumiset myös muulla kuin urheilun saralla. Nämä ovat nimenomaan niitä asioita, jotka muodotavat turvaverkon pudotuksen sattuessa. Mieleen hiipi myös ajatus, kuinka asioita voisi tehdä paremmin, jotta henkiset valmiudet kohdata niin hyviä kuin huonojakin asioita olisivat vankemmat. Tuolloin löysin Nlp:n ja Reetan.

Tästä päästään kohtaa kaksi, eli henkiseen työkalupakkiin.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla Reetan kanssa kävimme läpi menneitä vuosia ja niiden mukana kantamaani armeijan baretinmuotoista painolastia. Baretti oli saamani mielikuva kokemistani ongelmista, joita edelleen työstin. Nlp:n menetelmien avulla pystyin antamaan niille muodon ja näin ollen myös muokkaamaan ja käsittelemään niitä. Tuolla kerralla sain välittömän helpotuksen kokemaani paineentunteeseen, minkä jälkeen päivittäistä työntekoa oli helpompaa jatkaa eteenpäin. En tiennyt alkuunkaan mitä oli tapahtunut, mutta olin halukas oppimaan lisää.

Kesä 2015 ei vieläkään realisoitunut urheilussa tulosten muodossa, mutta monta asiaa oli jo oikeilla paikoillaan. Samana syksynä aloitin Nlp-opintoni ja pääsin paremmin kiinni tekniikoiden taustalla olevaan teoriaan ja ymmärrykseni lisääntyi. Tärkeimpänä oppina kuitenkin teorian ja tekniikoiden lisäksi oli oivallus eri näkökulmista asioiden takana. Nlp:n sanotaan laajentavan ymmärrystä ja se toimi juuri niin, opin näkemään asioita eri etäisyyksiltä ja osana erilaista suurempaa kokonaisuutta.

Samalla kaikki kiertyi rauhallisesti yhteen, tärkeintä on tuntea itsensä, jotta pystyy olemaan kosketuksissa muihin ja toimimaan oman parhaan potentiaalinsa mukaan.

Työkalupakkini täydentyi siis ajan mittaan ja osa tekniikoista siirtyi myös osaksi normaalia arkea.

Eräs oivalluttavimmista, nimenomaan urheilu-uraa koskevista löydöistä liittyi optimaaliseen lataukseen kilpailutilanteessa. Olin aiemmin psyykannut paljon itseäni ennen startteja, ehkä jopa ajatuksella ylilatautuminen on parasta mitä on tarjolla. Tutkittaessa aiempia onnistuneita suorituksia huomattiinkin, ettei näin olekaan. Aiempia huippusuorituksia olikin yhdistänyt aivan joku muu tunne kuin raivopäinen kiima. Optimaalista latausta voisi kuvailla rauhalliseksi. Silloin olo on varma, tuntemus omasta kropasta on selkeä ja kokonaisuudessan olo on vahva. Kyseessä on tietyllä tavalla stressitön olotila, jolloin lihasmuistiin hakattu suoritus on mahdollista toteuttaa taloudellisesti ja rennosti. Näinhän sen sanotaan kirjoissakin menevän. Silti on voimakasta huomata tuo asia itse, ja kun jonkin asian tunnistaa, on sitä Nlp:n keinoin mahdollista tutkia lisää ja edesauttaa sen syntymistä uudelleen ja uudelleen.

Kolmantena asiana oli kokemuksen merkitys.

Tällä kaudella Docventures-ohjelmasarjassa sanottiin: ”Se mitä et tiedä, et tiedä.” Se mitä et ole kokenut, et ole kokenut. Suurin osa kokemuksista on jälkeenpäin hyödyllisiä, kun niitä osaa oikein katsoa ja aikaa on kulunut tarpeeksi. Virheiden tekeminen on ollut itsellä ehdoton vahvuus, samoin kuin kantapään kautta oppiminen. Keskeistä on kuitenkin se, kuinka nopeasti pystyy ottamaan opikseen ja tulemaan takaisin, olemaan antihauras. Kun katsoo omia urheilussa tehtyjä valintoja taaksepäin, on muutamia asioita joita tekisi tällä hetkellä toisin. Nuo valinnat on kuitenkin tehty sen  hetkisen tiedon ja oman henkilökohtaisen tutukimuksen valossa ja ovat silloin olleet oikeita. Kun ynnää yhteen kohdat yksi ja kaksi, päästään tähän kohtaan kolme ja syntyy kokemus. Sen varjolla voi taas tehdä parempia valintoja, jotka tulevaisuudessa voivat näyttäytyä täysin eri lailla, mutta sopivat tällä hetkellä omaan karttaan ja ovat sen takia oikeita ratkaisuja.

Opiskelemalla niin Nlp:tä kuin mitä tahansa muutakin asiaa ja tekemällä rohkeita valintoja omassa elämässään tuota karttaa pystyy laajentamaan ja näin lisää omia mahdollisuuksiaan onnistua jatkossa paremmin.

Kuinka nämä kolme asiaa sitten näkyvät viime kesän onnistumisessa, josta lähdettiin liikkeelle? Hankaluudet kauteen lähdettäessä alkoivat keväällä, kun tuntui että hallikauden päätyttyä takki ei ollutkaan aivan täysi ja energiaa valui paljon hukkaan muuhun kuin urheilemiseen. En mielestäni tehnyt ensimmäistäkään hyvää harjoitusta ajanjaksolla maaliskuusta kesäkuuhun, jonka kynnyksellä heräsin jälleen vanhaan tuttuun tunteeseen: oltiin pohjalla. Lisäksi joukossa oli uusi tunne. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnistin oikeasti harkitsevani urheilemisen lopettamista. Kuitenkin muun elämän palaset olivat kohdallaan ja niihin saattoi turvautua. Keskittyä muihin asioihin, jolloin paine urheilulta katosi ja sen saattoi antaa kulkea vain omalla painollaan. Tämä auttoi päätä pysymään kasassa ja oli mahdollista luoda kesälle uusi suunnitelma.

Jätin suosiolla väliin kesän tärkeimmät kilpailut ja päätin luoda oman kilpailukalenterin, jossa pääkilpailu oli elokuun lopulla. Pystyin käsittelemään kesän uudelleen ja pikkuhiljaa rakentamaan sitä pala palalta. Aikaisemmin olisin heinäkuun alun hunon kunnon takia jättänyt kesän kokonaan kesken ja alkanut suunnitella jo syksyn harjoittelua. Tällä kertaa tämä valinta olisi voinut hyvin tarkoittaa myös koko uran loppumista. Kyseinen kortti oli kuitenkin käytetty jo aikaisemminkin, joten oli siis aika kokeilla jotain uutta ja luottaa kokemuksien tuomaan tietoon. Kun lopulta pääpäivä koitti, ei fyysinen kunto olllut edelleenkään paras mahdollinen, mutta mieli toimi edelleen kirkkaasti. Lopputulos oli onnistunut. Tuntemus ja valmistautuminen suoritukseen olivat vanhoja tuttuja, varma ja rauhallinen olo.

Toisinaan toivoo, ettei ymmärtäisi henkisen puolen merkityksestä mitään. Olisi paljon suorempaa ajatella pikajuoksusuoritusta vain kontaktiajan ja frekvenssin kautta.

Mutta kun se on niin paljon enemmän.

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!