Blogi

Aito kasvu alkaa sydämestä

Tavoitekeskeisen elämän suorittaja

”Minulla ei ole aikaa!”

Jos käytät nukkumiseen kahdeksan tuntia, sinulla on hieman vajaa tuhat minuuttia hereilläoloaikaa vuorokaudessa. Se riittää. Joka päivä. Meillä on siis kaikki tarvittava aika, emmekä enempää voi vaatia.

On totta, että sinulla ei ole aikaa kaikelle. Ja kysymys voisi olla, mitä se tuo lisää, jos sinulla olisi aikaa kaikelle? Mitä se palvelisi sinun elämässäsi. Toisiko se ainoastaan lisää mielihyvää vai olisiko sinulla vain enemmän aikaa roikkua somessa tai vatvoa asioita sohvalla?

Se, että sinulla ei ole aikaa juuri tietynlaisiin tavoitteisiin, ei tarkoita sitä, ettetkö sinä voisi juuri nyt tehdä asioita joita arvostat ja jotka koet merkityksellisiksi. Jos olet tavoitekeskeisen elämän suorittaja, ja tyydyt siihen rooliin, tulet todennäköisesti aina kärsimään aikapulasta. Kroonisen aikapulan lisäksi on vaarana pudota suorittajalle tyypilliseen kahteen tavoiteansaan.

1# Pyrimme saavuttamaan (nopeasti) suorittamalla jonkun tunnetilan, kuten mielihyvän kokemuksen tai onnellisuuden tunteen. Kuvittelet, että kun teen tämän nyt nopeasti, vaikkakin kärsimällä, saavutan esimerkiksi tavoitepainon ja sen myötä onnellisuuden. Näin harvoin kuitenkaan käy.

Tunnetilaan liittyvän tavoitteen ongelma on se, että tunteita (onnellisuus, tyytyväisyys, jne) ei voi kontrolloida eikä niitä voi pyytää saapumaan silloin paikalle, kun vaakalukema näyttää tietyn lukeman verran. Koska tunteet eivät ole kontrolloitavissa, ne eivät ole käsissäsi eivätkä vallassasi. Toimivat tavoitteet perustuvat tekijöihin, joihin voit kaiken aikaa vaikuttaa.

2# Kuolleen ihmisen tavoitteet. ”En syö enää koskaan herkkuja!” , ”en koskaan enää repsahda!” tai ”liikun joka päivä”. Kuulostaako tutulta? Valitettavan usein ja kuitenkin näin ehdoton käyttäytyminen onnistuu helpommin kuolleelta, kuin elävältä ihmiseltä. Henkilöt, jotka asettavat kontrolloituja, kuolleen ihmisen tavoitteita, saavat pudotetun painonsa usein puolitoista tai kaksinkertaisesti takaisin, huomattuaan että tahdonvoima ja itsekuri ei riittänyt ja voimavarat ovat nyt vähissä pitämään yllä edes kohtuullisia muutostottumuksia.

Tavoite –ja suorituskeskeisellä elämällä on hintansa. Varsinkin, jos tavoitteilta puuttuu arvokytkentä. Kun elämässä saavuttaa jonkun tavoitteen, ja tämän jälkeen aukeaa suuri tyhjyys (moni puhuu tunnetyhjiöstä), kertoo se siitä, että olet elänyt tavoitteitasi, et arvojasi mukaillen.

Tavoitekeskeinen elämä johtaa myös ”sitten kun” –ajatteluun. Kun kohdistat huomiosi arvoihin, et tarvitse lisäaikaa, voit toteuttaa niitä tässä ja nyt. Jokaisen sisään ja uloshengityksen aikana. Arvojen mukaiset teot tuottavat myönteisen kokemuksen ja siten edistävät psyykkistä hyvinvointia.

Kulje kohti arvojasi

Mitä eroa on tavoitteilla ja arvoilla? Ja miksi nämä kaksi elämässämme kaiken aikaa läsnä olevaa asiaa olisi syytä osata erottaa toisistaan? Ensinnäkin, arvot ovat sisäisesti kokemiamme arvostuksia. Esimerkkinä arvosta voisi olla ”ihmisten kunnioittaminen”. Kun pidän ihmisten kunnioittamista tärkeänä asiana toteutan sitä kaikissa kohtaamisissa. Myös itseni kohdalla. Ihmisten kunnioittaminen ei voi olla tavoite, koska sitä ei voi koskaan täysin saavuttaa, saati mitata. Vaikka kuinka kunnioitan ihmisiä päivästä toiseen, en saavuta sen loppua.

Tavoitteet taas ovat arvojen suuntaisia näköetäisyydellä olevia päämääriä. Jos arvo olisi ihmisten kunnioittaminen, sen suuntainen tavoite voisi olla esimerkiksi ”kun kunnioitan toisia ihmisiä, annan heille täyden huomioin, en vilkuile samalla kännykkään ja tervehdin sekä tapaamisen alussa ja lopussa”. Edellä mainittuja tavoitteita voi mitata. Vilkuilinko kännykkään? Jos vilkuilin, niin kuinka monta kertaa? Tervehdinkö tapaamisen alussa ja lopussa? Nämä ovat helposti mitattavissa olevia asioita.

Palataan takaisin otsikkoon. Tavoitekeskeisen elämän suorittaja lankeaa usein siihen ansaan, että hän suorittaa asioita tavoitteita varten, tietämättä liittyvätkö asiat hänen merkityksellisiin arvoihin vai ei. Toisinaan tavoitteet voivat viedä jopa poispäin arvoista. Tällöin seurauksena on henkisen tasapainon järkkyminen, ahdistuksen tunteen lisääntyminen. Mielen tapa reagoida tähän on tehdä jotakin, mahdollisimman pian. Yleensä tämä näkyy lisääntyneenä suorittamisena, jolla pyritään välittömän mielihyvän saavuttamiseen.

Toisinaan suorittaminen voi olla ainoastaan merkki hallitsemattomasta stressistä. Stressiä voi kokea vaikka tekee juuri arvojen mukaisia tekoja. Tärkeää olisikin osata rentoutua kun huomaa, että nämä asiathan itse asiassa ovat minulle merkityksellisiä ja tärkeitä. Meillä on aina aikaa arvojen mukaisille teoille. Kunhan ensin huomaamme, miten toimimalla toteutamme arvoja.

Jos olisi yksi kysymys, minkä voisi kysyä itseltään milloin tahansa, se voisi olla ”Mitä tämä tekeminen palvelee?” Tähän vastaamalla olet jo arvojesi äärellä.

Arvokasta viikkoa,

T: Lasse

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!