Blogi

Aito kasvu alkaa sydämestä

Urheiluvalmennusta NLP-linssien läpi

“…kuinka saada huippusuoritus esille silloin, kun sitä kaikista eniten tarvitaan?”

Oli vuosi 2008 kun istuin kotona nojatuolissa, kädessäni NLP Mielikirja. Luvussa, jossa käsitellään mielle-editointia, tein sarjan oivalluksia ja takautumia omaan ampumahiihto-uraani, joka päättyi kuudenteen suomenmestaruuteen 2000—1 luvun alussa. Huomasin, että olin jo käyttänyt NLP-tekniikoita urheilu-urallani ja toisaalta osasin yhdistää parhaat onnistumisen kokemukset toisiinsa. Niillä kerroilla, kun ammuntasuoritus onnistui parhaiten, olin käyttänyt mielikuvaharjoittelua valmistautumisharjoituksena.

Lisäksi huomasin, että onnistuin useimmin niissä kilpailuissa, joissa myös kilpailua edeltävä mielikuvatreeni onnistui parhaiten. Kiinnostuin entistä enemmän NLP:stä ja siitä alkoi oma polkuni, joka on johtanut muun muassa NLP-kouluttajaksi ja mentaalivalmentajaksi. Psykologista lisäoppia olen hakenut hyväksymis- ja omistautumisterapian, kognitiivisen lyhytpsykoterapian sekä urheilupsykologian opinnoista.

Ilmeisen hyvin opit ovat menneet perille, sillä olen saanut valmentaa urheilijoita jo kahdessakymmenessä eri lajissa. Lajikirjo on laaja ja mukana on esimerkiksi esteratsastus, discotanssi, rata-autoilu, triathlon, jääkiekko, jalkapallo, ampumahiihto, triathlon, biljardi, racketlon ja monia muita.

Myös oikeat mentaaliset menetelmät ovat löytäneet paikkansa ja tätä kirjoittaessa saankin iloita edellisen viikonlopun onnistumisista. Yksi mentaalivalmennettavani voitti Euroopan mestaruuden ja toinen teki lajissaan suomenennätyksen.

Isona ajatuksena matkan varrella on kulkenut kysymys: miten taitaa urheilijoiden mentaalivalmennus niin, että se ei painotu liikaa suorituskyvyn valmentamiseen, vaan valmentautumisessa kulkisivat mukana ihmisyyden kaikki puolet? Ajattelu, tunteet, identiteetti, käyttäytyminen, uskomukset, arvot, unelmat, keho-mieli -balanssi.

Ajattelen niin, että kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva urheilija on menestyvä urheilija. Kun työskennellään kaikkien ihmisyyden puolien kanssa, on todennäköisempää, että harjoittelu tuottaa iloa, urheilijan motivaatio ja itseluottamus pysyy korkealla ja urheilija sekä menestyy, että kasvaa.

Mentaalivalmennukseni urheilijoille kulminoituu kahteen osa-alueeseen. Näistä ensimmäinen on se, että kuinka saada huippusuoritus esille silloin, kun sitä kaikista eniten tarvitaan.

Toinen osa-alueista on laajempi ja se vastaa kysymykseen: kuinka edistän mentaalivalmennuksella urheilijan psyykkistä terveyttä ja psykologista joustavuutta? Molemmat kysymykset osaltaan myös jäsentävät työkalupakin laajuutta ja rajaavat taitoharjoitteiden valikoimaa. Välillä työskennellään hyvin kontekstisidonnaisesti ja välillä hyvin laaja-alaisesti. Kontekstisidonnaisiin tilanteisiin esimerkiksi mielikuvaharjoittelu ja voimavara-ankkurointi on erittäin toimiva työkalu, kun taas kokonaisvaltaisemmasta perspektiivistä esimerkiksi arvotyöskentely on osoittautunut lähes välttämättömäksi. Jos ei tiedä, mitä merkityksellistä urheileminen palvelee, väsyy ja palaa loppuun nopeasti.

Työskentelyotteeni on hyvin psyko-edukatiivinen. Pyrin valmennuksessa siihen, että urheilija ei pelkästään ymmärrä, vaan ottaa vastuuta ja oppii itse mentaalisen taitoharjoittelun.

Perustelen, mihin menetelmät perustuvat ja kerron kuinka se, mikä toimii, todella toimii. Urheilijat ovat kunnianhimoisia ja haluavat kokea, että myös valmentaja laittaa itsensä likoon niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Olen itse kokeillut lähes kaikkia urheilulajeja ja jatkan edelleen kilpakuntoilijana triathlonissa, jossa olen läpäissyt mm. kaksi Ironman -täysimatkaa.

Minulle tärkeintä on kuitenkin olla kaiken tiedon, taidon ja kokemuksen takana aito ihminen. Ihminen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi turvallisesti jakaa onnistumiset sekä myös pettymykset.

Yksi missioni on lisätä mentaalivalmennuksen tietoisuutta, hyötyjä ja mahdollisuuksia niin urheilijoiden kuin lottokansalaistenkin keskuudessa. On hupaisaa, jopa surullista että vieläkin kuulen ammatikseen toimivien lajivalmentajien sanovan, että “mentaalivalmennusta ei tarvita”. Heille on ilmeisesti unohtunut kertoa, että valmennusta ei ole ilman mentaalista valmennusta. Kaikki ne valinnat, jotka valmentaja tekee tai jättää tekemättä, vaikuttavat urheilijoihin jollakin tavalla. Toinen epäkohta mielestäni on, että usein valmennuksessa jumitutaan tappion analysoimiseen, kun olisi hyödyllisempää tietää syyt voittamiseen.

Artikkelin kirjoittaja Lasse Seppänen on mentaalivalmentaja, puhuja, kouluttaja sekä tietokirjailija, joka käyttää valmennustyön viitekehyksenä Hyväksymis –ja omistautumisterapiaa (HOT), Neuro –lingvististä ohjelmointia (NLP), kognitiivisen käyttymisterapian teorioita sekä urheilypsykologian teorioita.

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!