Blogi

Aito kasvu alkaa sydämestä

Vain yhden liikakilon tähden

Miks mun pitäisi laihduttaa?”, kysyy Seppo epätoivoisena.

Koska sun painoindeksi on näiden viitearvojen yläpuolella!”, vastaa hoitaja.

Kuinka paljon?” kysyy Seppo.

Yhden kilon”, vastaa hoitaja.

”No, voi perkele! Minä olen siis lihava!! Kai se on sitten aloitettava laihdutuskuuri.” Seppo toteaa ja lyö mennessään oven kiinni.

 

”Voisit alkaa kiinnittämään huomiota vähän tuohon sinun syömiseen”, toteaa Sirkka, Sepon vaimo.

”Kuinka niin?”, kysyy Seppo.

”On tuo sinun mahasi kasvanut ja housutkaan eivät yllä ylänapista kiinni.” ”Huonoa esimerkkiä näytät lapsillesi ja eikä ole ihme, jos saat kohta diabeteksen.”

”Muuten, siellä meidän kuntosalilla käynnistyy ensi viikolla juoksukoulu. Minäpä ilmoitan sinut sinne.”, jatkaa vaimo.

 

”Kuule Seppo, olisi hyvä jos saisit tuota sinun painoasi putoamaan. Viisi kiloa pois ja kymmenen kilometrin juoksuaikasi paranee kertaheitolla pari kolme minuuttia”, toteaa uitetun ajokoiran näköinen juoksuvalmentaja.

Seppo ontuu juoksuvalmennuksesta kiloineen kohti kotia ja jää miettimään hoitajan, vaimonsa ja juoksuvalmentajan sanoja. ”Ensin olin työtön, sitten työholisti ja nyt minusta on tullut lihava” ajattelee Seppo ajellessaan jalat hapoilla ja paidan selkä märkänä kotikujan viimeisiä metrejä.

Yhdestä ylimääräisestä rasvakilosta on kasaantunut kymmenien kilojen henkinen taakka. Kun näin käy, ihminen usein alkaa määrittämään itseänsä kilojen kautta. Hänen ajattelunsa kaventuu ja kaikki liikuntaan ja ravintoon liittyvä toiminta tähtää painon kontrollointiin. Ilo ja nautinto ovat astelleet mestauslavalle.

 

Emme ole yhtä kuin kilomme

 

Oman elämänsä Seppoja on kauppakeskukset, toimistot ja kotisohvien mukavuuslaaksot   pullollaan. Kuitenkin, mietin kumpi on suurempi ongelma. Se, että Sepoilla on pari ylimääräistä kiloa kannettavanaan vai se, että oma mielemme on langennut luokitteluharhaan. Luokitteluharha syntyy kun yksinkertaistamme ihmisen hänen yhden ainoan ominaisuuden tai taipumuksen mukaan. Mahtoivatko hoitaja, vaimo tai juoksuvalmentaja muistaa mainita ylipainon lisäksi sen, että Seppo on rehellinen, vastuullinen, aito, komea, lihaksikas, empaattinen, joustava ja pidetty isä sekä unelma työkaveri? Ja paljon paljon muutakin.

Toinen ajatteluun liittyvä harha on se, että pidämme toisessa ihmisessä havaittavaa ominaisuutta kyseisen henkilön sisäisenä heikkoutena. Seppo on oletuksemme mukaan laiska, hän ei arvosta riittävästi terveyttä ja hän on välinpitämätön oman terveytensä suhteen. Emme tietenkään anna painoarvoa sille, kuinka paljon ulkoiset tekijät vaikuttavat Sepon elämään. Työttömyys, pitkät työpäivät ja ylimääräiset kilot. Etteikö niiden alkuperää löytyisi ulkoisista tekijöistä.

Sen sijaan, jos itse onnistumme jossakin, pidämme sitä sisäisenä vahvuutenamme. Epäonnistumiset sen sijaan selitämme ulkoisilla tekijöillä.

Ydinkysymys on: mitä haluamme sanoa Seposta sen sijaan, että hän on ylipainoinen. Mitä voimme ajatella kuntosalin pukuhuoneessa äänekkäästi outoa ja ärsyttävää kieltä puhuvasta ulkomaalaissyntyisestä ihmisestä? Olemmeko todella sitä mieltä, että hän on voinut itse valita kielensä, ihonvärinsä tai geeninsä. Miten ylipäätänsä ajattelemme ja suhtaudumme ihmiseen, tuttuun tai vieraaseen.

Olemme aina enemmän kuin päälle päin näkyy. Yksi tämän päivän taidoista on kyky nähdä toisessa se, mikä ei ilmene automaattisesti havaintokenttäämme.

NLP, Love and Understanding!

Lasse

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!