Blogi

Aito kasvu alkaa sydämestä

Matkani mindfulness ohjaajaksi

Mindfulness tietoisuustaidot

Minun matkani mindfulness ohjaajaksi

Vuosi 2012. Olin kahden pienen pojan kotiäiti sekä vaimo miehelleni. Ruuhkavuodet painoivat päälle. Viisi kotona vietettyä vuotta alkoivat tuntua kehossani sekä mielessäni enkä osannut enää nauttia arjestani. Lähipiirissä tapahtui samaan aikaan paljon ikäviä asioita; avioeroja, masennusta ja työuupumusta. Havahduin ymmärtämään, että tarvitsin muutosta sekä keinoja, jotta jaksan olla hyvä äiti, vaimo ja ystävä.

Oma hyvinvointini oli näinä kotivuosina unohtunut tyystin. Tahdoin löytää jälleen oman itseni, joka piilotteli jossakin pyykkikasojen ja vaipparoskisten uumenissa. Tiesin sen olevan siellä jossain, tarvitsin vain keinoja sen löytymiseksi.  Aloitin muutoksen ravinnosta ja liikunnasta. Sain virtaa päiviin ja fyysinen hyvinvointini tuntui paranevan. Silti jotakin puuttui.

Ensimmäinen käymäni mindfulness kurssi sai minut vakuuttumaan menetelmästä

Jo ensimmäinen mindfulness MBSR -viikonloppukurssini sai minut vakuuttumaan menetelmän voimasta. Koin pitkä aikaa pystyväni olemaan itseni kanssa, edes hetken, vaikka pääni sisällä myrskysikin. Tämän jälkeen jatkoin menetelmään tutustumista ja lopulta vuonna 2016 päätin kouluttautua Mindfulness (MBSR) -ohjaajaksi. Tunsin suurta kunnioitusta ja etuoikeutta olla mindfulness pioneeri Leena Pennasen opissa ohjaajakoulutukseni ajan. Ohjaajaksi valmistuin keväällä 2018.

Näiden vuosien väliin mahtuu paljon tapahtumia, tunteita ja ajatuksia. Itsekin olin lähellä uupumusta kasvatus- ja sosiaalialan kiireen sekä arjen haasteiden keskellä. Vuonna 2015 syntyi kolmas lapseni ja arki vaihtui jälleen vauvantuoksuiseksi. Omaa elämisentapaani ja polkuani ehdin miettiä useina valvottuina öinä. Uteliaisuus sai minut jatkamaan mindfulnessin harjoittamista elämässäni ja tällä hetkellä en voi olla siitä muuta kuin kiitollinen. 

mindfulness kurssit ja koulutukset

Mindfulness-ohjaaja Jenni Juutilainen

Mindfulness on tuonut elämääni paljon!

Elämääni on tullut väljyyttä. Ajatusralli on laantunut. Olen oppinut, että ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät totuuksia elämästäni tai itsestäni. Omat automaationi ovat tulleet näkyviksi, jonka kautta olen pystynyt muuttamaan omaa käytöstäni. Tauon merkitys on korostunut, ehdin hengittää ennenkuin reagoin, joten impulsiivisuuteni on vähentynyt huomattavasti.

“Ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät totuuksia elämästäni tai itsestäni.”

Osaan katsoa myös peiliin. Vika ei aina olekaan muissa. Silti voin olla armollinen, lempeä ja ystävällinen ymmärtäessäni, että kaikki tekevät virheitä, myös minä. Virhe ei ole maailmanloppu (niinkuin ennen ajattelin) vaan mahdollisuus oppimiseen. Tärkeää on ollut myös ymmärtää, että tarvitsen läheisiäni, läheisyttä ja turvaa. En kuitenkaan ripustaudu niihin, sillä tiedän, että turva löytyy myös itsestäni, hengityksestäni. Se on ankkuri, joka pitää minut pinnalla kovissakin myrskyissä. 

“Hengitys on ankkuri, joka pitää minut pinnalla kovissakin myrskyissä.”

Elämän pienet ilot ovat tulleet näkyväksi ja saavat minut toisinaan liikuttumaan. Kyyneleet voivat virrata, eikä minun tarvitse pelätä, että näyttäytyisin muiden edessä heikkona. Ymmärrän myös painaa käteni rinnalleni silloin, kun tarvitsen lohdutusta ja hyväksyntää. Uskallan kohdata samoin myös lapseni. Voin opettaa heille jotakin, mitä elämässä tarvitaan; toimeentulemista itsensä kanssa juuri sellaisena kuin on. Ystävällisyydellä. Arvostuksella. Hyväksyen. Kaikkine tunteineen. Tässä ja nyt.

Tieni mindfulness ohjaajaksi

Matkani tietenkin jatkuu. Meditaatio- ja mindfulnessharjoitukset ovat osa jokapäiväistä elämääni; linnunlaulu, johon herään aamuisin, mukana hengityksessäni pitkin päivää ja illalla väsyneenä painavissa silmäluomissani. Sisällytän päivittäin arkeeni ainakin pienen meditaatiohetken, se on mielelleni välttämättömyys. Elämä tuskin säästää minua tulevaisuudessakaan ikäviltä kokemuksilta tai vastoinkäymisiltä. Voin silti olla luottavaisin mielin, sillä nyt minulla on keino kohdata tulevat haasteet.

Jo jonkin aikaa olen haaveillut, että haluaisin jakaa oppimaani muille. Nyt olen saanut siihen upean mahdollisuuden. Olen täynnä intoa, kiitollisuutta ja jännitystä uudenlaisesta työstäni mindfulness-ohjaajana. Minulla on suuri halu ja palo ohjata ihmisiä löytämään hyväksyvä tietoinen läsnäolo ja sen hyödyt. Toivon voivani herättää kurssilaisissani uteliaisuutta, hyväksyntää, kiitollisuutta, sekä luottamusta siitä, että elämä kantaa. 

” you will never have this day again so make it count.”

mindfulness kurssi ja koulutus

Sydämellisesti tervetuloa mukaan Mindfulness-iltoihin oppimaan ja virkistymään!

Herättikö ajatuksia? Kommentoi kirjoitusta!